Vahvan luonnon polulla
Mielessäni on jo pitkään ollut ajatus kirjoittaa luonnon merkityksestä elämälle. Toiveena on, että blogi avaa sekä kirjoittajalle että lukijalle uusia mahdollisuuksia löytää luonto aina yhä uudelleen ja antaa sen palauttaa polulle. Luonnon kun voi kadottaa, vaikka asuisi metsän reunassa.
Lapsuuteni leikit sijoittuivat metsiin, kiipeilemiseen puissa ja vesistöjen rannoille, olin aina ulkona. Monet parhaista lapsuusmuistoista liittyvät juuri luonnossa olemiseen mummon ja papan mökillä, ystävien kanssa tai yksin seikkaillen lähimetsissä. Luonnon polulta on kuitenkin tullut poikettua useaan otteeseen kaupunkiasumisen myötä. Kaupungin nopeatempoinen elämänrytmi liiallisine virikkeineen tarttuu niin helposti ja vie mukanaan.
Jossain vaiheessa kiireen keskellä luonnon polku on pyytänyt ja suorastaan pakottanut minut palaamaan. Luonto laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja näyttää, mikä on tärkeää ja oleellista tässä elämässä. Tarve pysähtyä ja hakeutua takaisin luontoon ei siis katoa minnekään. Samaan aikaan kun lähiluonto kutistuu, kaipuu rauhallisempaan ympäristöön kasvaa yhä suuremmaksi. Suren lähiluontoni kutistumista, jatkuvan rakentamisen tieltä raivattavaa luontoa ja niitä suuria vanhoja puita mitä ei ymmärretä säilyttää.
Lasten kanssa työskennellessäni saan tehdä paljon luontoretkiä ja olla paljon ulkona luonto - ja liikuntapainotteisessa päiväkodissani Onneleissa. Kun katson viimevuosia taaksepäin olen hakeutunut taas lähemmäs luontoa. Olen ohjannut joogaa pienryhmälleni jo kolme vuotta Tohlopin rannalla ympäri vuoden. Aloitin samaan aikaan myös avantouinnin, mikä oli melkoinen muutos tyypille joka palelee aina! Juuri nyt luonto vetää minua keskelle ulkosaaristoa Jurmon saarelle, jossa kävin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Saarella vierailessa tapahtui jotain mitä en itsekään ole vielä täysin ymmärtänyt. Tästä ja muista luontokokemuksista lisää myöhemmin, sillä kohta on lähdettävä töihin ja tartuttava tärkeään tehtävään viedä ryhmäni pienimmät 1-2 vuotiaat ihan omalle metsäretkelle.